Rieslingin pirskahtelua Vesilinnassa

Meille tarjoutui toukokuisena perjantaipäivänä tilaisuus maistella moselilaisen klassikkoviinitila Prümin rieslingviinejä. Päivä oli aurinkoinen ja ravintolamiljöö kuin Savoyssa: korkealla kaupungin yläpuolella eleettömästi tyylikäs muttei hienosteleva.

pirjo_oksanen-prümRavintoloitsija Pirjo Oksanen-Prüm.

Olen joskus kauan sitten käynyt Jyväskylän Norssia, niinpä Harju ja Vesilinna ovat tuttua seutua. En muista kuitenkaan koskaan käyneeni ylhäällä Vesilinnassa. Kyseessä on tänäkin päivänä toimiva vesisäiliö, jonka yläkerrassa on ravintola Vesilinna. Ravintolaa pitää Pirjo Oksanen-Prüm, joka avioliiton kautta on myös viinitilallinen Moselissa. Pirjon mies Raimund Prüm kuuluu Moselin vanhimpaan viinisukuun, josta vanhimmat kirjalliset tiedot ovat peräisin vuodelta 1156. Vuosisatojen kuluessa suku on haarautunut eri viinitiloihin, Raimund Prüm on vuodesta 1971 johtanut tilaa S.A. Prüm (silläkin on jo yli satavuotinen historia).

Prümin viinit olivat meille entuudestaan tuntemattomia, joten innolla tartuin keväisten Riesling-viikkojen tarjoamaan tilaisuuteen maistella tilan viinejä.

varpu_vesilinnassa

Prümin viinien innokkaimmat ystävät löytyvät USA:sta ja Norjasta, mutta viinejä viedään kaikkiaan 60:een maahan. Raimund ja Pirjo vastaavat viennistä ja markkinoinnista, Raimundin tytär Saskia johtaa tilaa. Heidän lisäkseen johtotiimissä on kellarimestari Michael.

TASTING

Ensin ”kylmät” rieslingit:

Solitär 2010

Vuosi 2010 oli loistava viinivuosi. Solitär on kuiva riesling, joka on helppo terassiviini, mutta kuitenkin mainiosti yhteensopiva erilaisten ruokien kanssa. Helppo, muttei millään muotoa persoonaton.

Essence 2012 

S.A. Prümin tilan myydyin tuote on puolikuiva (feinherb) riesling, jonka Raimund loi vuonna 2003. Essence on nuorten köynnösten rypäleistä valmistettu nuorena nautittava moselviini, joka on erityisen suosittua USA:ssa.

Prüm Blue 2011

Tilaviini, kuiva kabinett riesling, jonka nimi tulee Bernkastelin alueen sinisestä liuskekivestä, joka sisältää kuparia. Viinin rypäleet ovat Bernkastelin alueelta. Viini on yhtäaikaa hedelmäinen ja mineraalinen. Viini on käytetty villihiivan voimin. Prümin tilaviineihin käytetään rypälesadon 10-15% aivan parhainta laatua.

Sebastian A. 2012 Vesilinnan talonviini

Puolikuiva Kabinett riesling on saanut nimensä Raimund Prümin isoisän mukaan. Sebastian A. oli parimetrinen persoonallinen herra, joka piti erityisesti metsästyksestä ja kalastuksesta. Hänen mieliviininsä, jota hän joi pullon päivässä, oli tämän nimikkoviinin tyyppinen. Sebastian A. eli muuten yli 80-vuotiaaksi.

 

haukimuhennos

 Vesilinnan keväisille riesling-viikoille oli kehitetty talon oma parsaruokalaji, joka meidän mielestämme päihitti saksalaiset parsa-annokset mennen tullen. Saksassa useimmiten käytetään vaaleaa tankoparsaa, tässä oli vihreää kuten kuvasta näkyy. Parsa tarjottiin herkullisen kylmäsavuhaukimuhennoksen kera.

Saksan tunnetuin viinialue on Wehlener Sonnenuhr. Nimensä rinne on saanut Moselin ensimmäisestä Jodocus Prümin pystyttämästä aurinkokellosta vuodelta 1842. Wehlener Sonnenuhrin nykyisestä 40 hehtaarista 13 ha kuuluu Prümin suvulle. Alueen maaperä on harmaa liuskekiveä, jossa on korkea tinapitoisuus. Wehlener Sonnenuhrin rinteeltä saadaan Moselin parhaan rypäleet.

”Lämpimät” rieslingit, jotka minun aistimaailmassani ovat eräänlaisia meditaatioviinejä, joita nautitaan kun syysmyrsky ulvoo tai pakkaset paukkuvat ulkosalla. Mutta kyllä nämä kesäpäivänäkin maistuivat!

Bernkastel Graben 1994 (!)

Saimme maistaa myös harvinaista viiniä, jota ei ole enää jäljellä kuin Vesilinnassa. Viini on terästankkikäymisen jälkeen siirretty 50-60 vuotiaaseen 1000 litran tammitynnyriin. Huolimatta siitä, ettei vuosi 1994 ollut mikään huippuvuosi, viini oli hienon makuista, taas niitä, joita kutsun vaikeiksi viineiksi. Viineiksi, joita pitää kesyttää kielellä.

Prümin viinit säilyvät erinomaisesti. Pullo, josta maistelimme oli avattu 17.10.2013. Pulloa ei oltu vakuumipumpattu kiinni, vaan siinä oli pelkkä alkuperäinen korkki. Pirjon mielestä vakuumipumppaus ei hyödytä mitään. Jos oikein ymmärsin, niin siksi että käymisen sivutuotteena syntyvä hiilidioksidi muodostaa suojaavan kerroksen viinille. Maistelukokemuksemme osoitti Pirjon olevan oikeassa.

Wehlener Sonnenuhr 2008

Kabinett riesling Prümin vanhimmalta tarhalta. Viini on saanut viiniluokituksissa eri vuosikerroissa 92-94 pistettä (100 on maksimi). Nämä ovat parhaita Moselviinien saamia pisteytyksiä. Viini sopii erityisen hyvin riista- ja laidunlihan kanssa (villisika, kauris, poro, lammas).

Ürziger Würzgarten 2006

Spätlesetasoinen (saksalaisen laatuviiniluokituksen termi, joka on kabinett-viinejä ylemmäksi luokiteltu)  kabinett riesling, jonka makua sävyttää punainen, rautapitoinen liuskekivi.

Ürziger Würzgarten 2010

Etiketti on satavuotias, minkä ilolla panin merkille. Pidän vanhoista etiketeistä. Suutuntuma oli pyöreä ja jälkimaku hiukan öljyinen. Sato oli tuona vuonna pieni, mutta Raimundin mukaan laadultaan paras sataan vuoteen.

Graacher Domprobst 2002

Aatelinen jälkiruokaviini, jonka jälkimaku on täyteläinen. Sopii kaikkiin jälkiruokiin (paitsi tummaan suklaaseen!).

wuerzgarten_sonnenuhr

Alkossa ei tällä hetkellä ole saatavissa Prümin viinejä. Viinejä voi maistella ravintola Vesilinnassa, niitä voi tilata suoraan tilalta (tietenkin asiaankuuluvat verot maksaen), ja esimerkiksi Jyväskylän Viiniklubi tekee vuosittain ryhmätilauksia. Tilalla on myös vierastalo ja vinoteekki (yöpymiset kannattaa varata hyvissä ajoin, tilan vierastalo on hyvin suosittu).

Categories: kaupallinen, ruoka ja viini, viiniarvio, viinitiloja | Tags: , , , , | Jätä kommentti

Suuri viinikohu eli pullollinen viiniä päivässä ok vai ei?

 eli mitä WHO:n entinen alkoholiasiantuntija  tohtori Kari Poikolainen oikeasti sanoikaan…

hormoneguide

 

Suuri Viinikohu on malliesimerkki tämän päivän terveys”journalismista”: Otetaan ihan asiallinen kirjoitus/ tutkimus,  keksitään siitä jokin otsikoksi sopiva yksinkertaistus tai jopa väärinkäsitys (kuten tässä), tehdään kohujuttu. Klikkaukset ovat taattuja. Mainostajat tykkäävät ja lehden omistajat tykkäävät. Alkuperäisen tekstin kirjoittaja ei tykkää, mutta kuka hänen ajatuksistaan olisi kiinnostunut? Sen jälkeen uutinen käännetään suomeksi (luonnollisesti alkuperäislähdettä lukematta, ei toimittajilla sellaiseen ole aikaa enää),  ja se leviää kaikkien kanavien kautta.  Sitten halutaan Virallisen Päivystävän Dosentin kannanotto. VPV antaa sitten lausunnon asiasta, josta ei mitään tiedä, koska on tutustunut siihen vain iltapäivälehtien välityksellä. Saadaan taas uusi vetävä otsikko ”Virallinen Päivystävä Dosentti Mökkö-Petäjäinen pitää väitettä vastuuttomana”. Ja Eturientolan kirjeenvaihturit tiedonanturoivat loputtomassa mediakarusellissa hölynpölyä…

imperfect_women_com

Luin Poikolaisen kirjan Perfect drinking and its enemies kahteen kertaan. Tässä muutamia poimintoja:

”The Scottish writer James Hogg (1770-1835) suggested that if you could find the exact amount that ought to be drunk every day and put this wisdom into practice, you might live forever, thus making physicians and graveyards unfashionable. Alas, drinking is not able to take us so far, but it can help us to improve our health and lenghten our life-span. Both higher intake and abstinence promise shorter life and more disease. The present evidence points in that direction.”

”However, what people consider as intoxication varies. The definition of heavy drinking occasion varies also. It can be more than two drinks, seven drinks or something else. Often it is five drinks or more. The number of drinks does not tell anything about the time span spent in consuming the drinks. Five drinks taken rapidly in may lead to clear intoxication but the same number hardly has any material effect during a three-hour dinner. One man’s binge is another man’s gourmet meal.”

”Many official and professional groups have published guidelines on the risky levels of drinking. Likewise, recommended levels or safe levels have been presented. These are guesstimates and underestimates. They are more guided by what is thought to be politically correct than by scientific evidence.”

 

 

kaappi-naisen-keittiöön

Kun heti uutisen kuultuani laitoin sähköpostia Kari Poikolaiselle kysyäkseni, mitä hän oikeasti on sanonut ja tarkoittanut, hän vastasi suunnilleen samoilla sanoilla kuin sitten julkaisemassaan vastineessa:

Tohtori Kari Poikolaisen vastine Iltalehdessä julkaistuun juttuun Suomalaistohtorin väitteet hämmentävät maailmalla – pullo viiniä päivässä on ok.
”En ole väittänyt, että pullo viiniä päivässä olisi haitatonta juomista, vaikka Daily Mail ja sen jälkeen Iltalehti näin uutisoivat.
Uutisissa on sekoitettu haitta ja riski. Alkoholin riskirajat eivät takaa, että pienempikin käyttö olisi aina haitatonta. Miehen päiväkohtainen riskiraja on suomalaisen suosituksen mukaan suurin piirtein kuusi olutta tai pullo viiniä (7 annosta) mutta kyllä se tai vähempikin käyttö voi joskus aiheuttaa haittoja.”

Lukekaa tämä nyt huuliltani: HAITTA-raja ja RISKI-raja eivät ole sama asia. Alkoholinkäytön terveellisyyteen vaikuttaa tapa juoda. Hidas juominen herkullisen aterian ja hyvien ystävien parissa on terveysvaikutteista. Nupin turvoksiin vetäminen koko viikonlopun ajaksi ei ole. Alkoholitutkija Poikolainen ei ole siis antanut suomalaisille lisenssiä (Licence to Drink) vetää persareita päivittäin.

Alkoholin riskirajoja määritellään tilastojen perusteella, jotka perustuvat ihmisten omaan raportointiin alkoholinkäytöstään. Kun näitä raportteja verrataan alkoholin myyntitilastoihin, saadaan kokonaan toisenlaisia lukuja. Alkoholista kerrotaan aina haitat ja ne otetaan suosituksissa huolellisesti huomioon. Tieteellisesti rehellistä ja objektiivista olisi ottaa suosituksissa huomioon myös alkoholin terveyshyödyt, jotka tutkimustiedon perusteella ovat kiistattomat.

Täältä voit lukea, mitä Kari Poikolainen on asiasta kirjoittanut vuonna 2009 Duodecimin Terveyskirjastossa  (mielestäni kirjoituksestä näkyvät ne samat varaukset, joita hän kirjassaan esittää perusteellisemmin ja kriittisemmin).

”Kohtuullinen alkoholinkäyttö ehkäisee sairauksia ja pidentää elinikää. Runsas alkoholinkäyttö puolestaan aiheuttaa sairauksia ja vammoja sekä lyhentää elinaikaa.”

”Terveellisyyteen vaikuttaa myös käyttötapa. Aterian yhteydessä nautittaessa pitoisuudet veressä ja aivoissa jäävät pienemmiksi kuin tyhjään mahaan juotaessa. Hyvässä seurassa alkoholi kohottaa mielialaa, yksin juotaessa se voi aiheuttaa ahdistusta.”

”Jos oletetaan, että tutkimuksissa ilmoitetut alkoholinkulutustiedot ovat tosia elämänaikaisen kulutuksen keskiarvoja, voidaan esittää summittaisia haitattoman ja terveellisen juomisen ohjeita keskivertomiehelle ja -naiselle.”

”Optimaalinen keskimääräinen alkoholimäärä terveelle aikuiselle olisi tutkimusten mukaan yksi lasillinen päivässä. Koska keskivertoihminen kuitenkin aliarvioi alkoholinkäyttöään, nämä määrät ovat todellisuudessa ilmeisesti suurempia.”

 

Onko tapahtunut Suuri Alkoholivalistushuijaus? Alkoholistien vähemmistö sanelee kohtuukäyttäjien enemmistölle suunnattavan valistuksen? Raittiusliike määrää alkoholivalistuksen sisällön? Alkoholista sanotaan julkisuudessa vain sellaista, mikä on poliittisesti korrektia? Poliittinen korrektius on tärkeämpää kuin tieteellinen evidenssi?

 

Kirjan Perfect Drinking and its Enemies voi tilata täältä, suosittelen lukemaan itse.

Categories: alkoholipolitiikka | Tags: | Jätä kommentti

Rieslingviinien juhlaa viidessä suomalaiskaupungissa 12.–25.5.

20080128_12_01_13_A4[1]Saksan Viinitiedotus järjestää toukokuussa 2014 jo neljännen kerran kaksiviikkoisen Riesling, kevättä rinnassa – tapahtuman.

Riesling-viikot järjestetään tänä vuonna Helsingin, Turun ja Tampereen lisäksi myös Jyväskylässä ja Kuopiossa. Jokainen ravintola on laatinut omaan ilmeeseensä sopiva kevätruokalistan. Tarjolla on tietysti myös perisaksalainen parsa-annos. Saksalaiset sekoavat joka kevät parsasta samaan tapaan kuin suomalaiset juhannuksena uusista perunoista… Ohjelmassa on viininvalmistajien vierailuja, erilaisia tastingeja ja kaikkea kivaa. Kannattaa varata pöytä heti!

Helsingissä Riesling-viikkoihin osallistuvat Carelia, Zinnkeller, Pure Bistro, Postres, Grotesk WineBar, Demo, Juuri, Latva, Aito ja Meche.

2041F0~1

Turun seudulla juhlintaan osallistuvat viiniravintolat Tintå ja Viinille sekä ravintolat Smör, E.Ekblom, Ludu ja Pinella sekä Naantalista ravintola Le Soleil.

Tampereella viiniteemaa toteuttavat ravintola C, Gastropub Tuulensuu, Hella & Huone, Tiiliholvi, Henriks, Champagne bar Santé, Masuuni ja Näsinneula.

Salatbukett_mit_Jakobsmuscheln_jpg

Kuopiossa kampanjaan osallistuvat Musta Lammas, Rustik, Ravintolamaailma Sokos Kuopio, Bistro Wine & Deli sekä Ravintola Wanha Satama.

 

Jyväskylässä mukana ovat Vesilinna Restaurant, Figaro sekä Old Brick’s Inn.

 

 

 

Koska sattumoisin olemme tuohon aikaan Jyväskylässä, aiomme innokkaina rieslingfaneina käydä tutustumassa ravintola Veslinnan riesling-valikoimiin. Ravintolan omistaja Pirjo Oksanen-Prüm on kuulemma naimisissa saksalaisen viinitilallisen kanssa, ja ravintolan rieslingtarjonta  hieno.

Sitä paitsi olen käynyt kouluni siinä Harjun kupeessa Norssissa. Tulossa siis viinikulinaarinen ja nostalginen kokemus!

 

 

Kuvien copyright: Saksan Viinitiedotus

Categories: ruoka ja viini | Tags: , , | Jätä kommentti

Saksan viinit esillä Vanhalla


Jpeg

Vanhalla Ylioppilastalolla vietettiin viime viikolla saksalaisten viinien päivää. Viinibloggarina sain kutsun ammattilaistilaisuuteen (sommeliereille, ravintolapäälliköille, viinitoimittajille ja -bloggaajille), vaikka vapaa-aika-viinibloggaajana miellän itseni intohimoiseksi harrastajaksi.

Yleisöstä päätellen viinistä kirjoittaminen on etupäässä miesten aluetta. Olin suuresti huvittunut siitä miehisestä vakavuudesta, jota kohtasin. Vaikuttaa siltä, että Suomessa viinibloggaaminen on hip ja hop ja kovasti rock – sekä siitä huolimatta ennen kaikkea VAKAVAA PUUHAA. Suurella tärkeydellä ja vakavuudella oltiin liikkeellä. Viinistä kuuluu keskustella sovituin termein (siksi en uskaltanut suutani avata kun mielipidettäni julkisesti kysyttiin!). Siinä missä tapaamani saksalaiset viinintekijät ovat rentoja ja hilpeitä ja joskus runollisiakin viininystäviä (joiden kanssa voi joskus ottaa lasillisen liikaakin), tässä tilaisuudessa tunnelma oli harras kuin körttiläisseuroissa. Aivan varmasti he myös tietävät viineistä paljon, toisin kuin viinitavis-minä.

Tilaisuuden alussa Deutsches Weininstitutin johtaja Stefan Schindler esitteli kiinnostavia tilastotietoja saksalaisviineistä. Häviäjiä ovat helpot ja makeat viinit, joiden viljelyalueet vähenevät koko ajan. Saksalaiset itse juovat kuivia viinejä, mutta vievät ulkomaille makeampia. Suomalaisia kiinnostanee myös tieto, että Saksassa tosin on EU-linjauksen mukaisesti viinivero, mutta sen suuruudeksi on määritelty 0%.

 

Jpeg

Sommelier Romana Echensperger tutustutti meitä saksalaisiin Spätburgundereihin  (tarkoittaa samaa kuin Pinot Noir). Saksassa tuotetuista viineistä 36% on punaviinejä, ja näistä enemmistö Spätburgundereita. Saksaan muutettuani minulla oli alkuun vaikeuksia suhtautua saksalaisiin punaviineihin, tuhdeista espanjalaisista tykkäävälle ne olivat liian mehumaisia, mutta kun asennoiduin niin, etten odottanut niiden olevan punaviinejä, vaan maistelin ennakkoluulottomasti, opin pikkuhiljaa tykkäämään niistä kovasti. Ilmastonmuutos on myös vaikuttanut siihen, että saksalaiset punaviinit ovat koko ajan parempia ja parempia (tällä hetkellä ilmastonmuutos on saksalaisille viininviljelijöille hyödyksi, koska ilmasto on lämmennyt, mutta tulossa on aika, jolloin ilmasto täällä muuttuu liian lämpimäksi, ja viinialueet siirtyvät pohjoiseen…).

Spätburgunderin maistelutilaisuudessa tarjottiin kolme ruokalajia ja jokaisen kanssa kolmea Spätburgunderia. Ensimmäisellä kierroksella grillattu lohi, kevätkasvikset ja valkoviini-voikastike saivat seurakseen ”helppoja” Spätburgundereita:

Alde Gott Winzer 2012 Spätburgunder Spätlese (Baden)

Weingut Josten & Klein 2012 Pinot Noir (Ahr)

Weingut Anette Closheim 2011 Pinot Noir (Nahe)

Näistä kiinnostavimmalta maistui mielestäni viimeinen, maussa häivähdys makeutta.

 

Toisena ruokalajina oli rosépaistettua vasikanpaistia ja timjamikastiketta, jonka seuralaiseksi ehdotettiin ”klassisen tyylin” Spätburgundereita:

Weingut Philipp Kuhn 2011 Spätburgunder Steinbuckel GG (Pfalz)

Winzerhof Thörle 2009 Spätburgunder Saulheimer Hölle (Rheinhessen)

Weingut Bernhard Huber 2011 Spätburgunder Bombacher Sommerhalde (Baden)

Näistä jälkimmäisin tuoksui  ja keskimmäinen maistui parhaimmalle.

 

Kolmas ruokalaji oli paahdettua ankanrintaa, sieni-sipulipaistosta ja mustapippurikastiketta. Sen kyytipojaksi Spärburgunderina oli ”autenttista ja rustikaalia charmilla”:

Weingut Freiherr von Gleichenstein 2008 Spätburgunder Oberrotweiler Eichberg (Baden)

Weingut Gies-Düppel 2009 Spätburgunder Birkweiler Kastanienbusch (Pfalz)

Weingut Jean Stodden 2011 Spätburgunder Herrenberg (Ahr)

Viimeksimainittu oli kalleinta viiniä, jota elämässäni olen maistanut (pullon hinta Saksassa 69 euroa). Viinin tuoksu oli kerta kaikkiaan upea, mutta en silti usko, että mikään viini on sinällään tuommoisen hinnan arvoinen. Kun mennään kalliimpiin viineihin, hintaan vaikuttavat enemmän brändin arvostus (joko todellinen tai kuviteltu), taitava markkinointi ja/tai keräilyarvo.

 

 

Jpeg

Ammattilaisosion jälkeen seurasi kaikille viininystäville avoin maistelutilaisuus. Kolmen hengen viiniraatimme yhdeksi suosikiksi nousi Weingut Ökonomierat Lind. Viinitilan 2012 Gewürztramineria on saatavissa Alkosta (7781).

 

Jpeg

 Raatilaiset Anja ja Arttu.

Omia suosikkejani:

Ahrin viinialueella olevan Weingut Josten & Kleinin viineistä (maahantuoja on Tampereen Viinitukku). Esimerkiksi aromikas, kellertävä ja kielellä tuntuva ”kyläviini” 2012 Riesling ”R”, sekä ihanan tuoksuinen kesäviini 2012 Sauvignon Blanc.

Uusi tuttavuus oli  nuorten viinintekijöitten Weingut Knewitz,  jonka 2013 Rieslingistä sekä 2012 Riesling Appenheimer Hundertguldenista pidin kovasti. Raikkaita ja hyviä rieslingviinejä (edulliseen hintaan). Näitä viinejä ei vielä tuoda Suomeen, mikä maahantuojille vinkiksi mainittakoon.

Oliver Zeterin 2010 Pinot Noir oli oikein hyvää (ja viinintekijä tosi sympaattinen).

Weingut Becker-Steinhauerin erityiskuiva kuohuviini oli vanha tuttavuus, samoin kuin Wein- und Sektgut Barthin kuohuviinit. Barthin Pinot Rosé Sekt oli kivasti makean kuiva. Oivallinen seurusteluskumppa.

En maistanut kuin pienen osan esillä olleista viineistä, en likikään kaikkia tiloja. En tyhjentänyt laseja, vaan kaadoin pois enimmät. Siitä huolimatta oli tukka kipeä seuraavana aamuna…

Tässä vielä aitosaksalaista viinitunnelmaa!

Categories: kaupallinen, viiniarvio, viinitiloja | Tags: , , , , , , , , , , , , | Jätä kommentti

Tommasi 2011 Valpolicella Ripasso

Jpeg

Raatina toimivat Aapo ja Katrianna.

Kävin pikavisiitillä Suomessa, ja siellä maistelimme Tommasin Valpolicella Ripassoa. Viinin kanssa meillä oli vuoristojuustoa, manchegoa, Mustapekka-pippurijuustoa nostalgian vuoksi (minulle; toki Saksassa pippurijuustoa saa, mutta ei juuri Mustapekkaa) ja baijerilaista yrttijuustoa.

Viiniraadin kommentit

Katrianna:

”Mustapekka-juuston pippurin jälkeen suutuntuma leviää. Jos punaviinit usein ovat raskaita gabardiineja, niin tämä on kevyttä sintsiä. Viini on hilloinen, mutta ei mehumainen. Kevätviini!”

Aapo (vannoutunut olutmies):

”Paras punaviini, jota olen maistanut.”

Varpu:

”Viini oli kevyehköä, todellakin kevätviini, kuten Katrianna sanoi. Ei parasta, jota olen maistanut (se paras on Amarone-viini samalta viinialueelta), mutta oikein miellyttävä tuttavuus. Keskieurooppalaissilmin viini on Suomessa liian kallista.”

Alkossa tuotenumero 429567, 19,48€

PS. Saksassa sama viini maksaa 14,90 € 

Categories: viiniarvio | Tags: , | 1 kommentti

Pidä blogia WordPress.comissa. The Adventure Journal Theme.

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 1 917 muun seuraajan joukkoon

%d bloggers like this: