Avainsanat
Cabaret, Christopher Isherwood, Eva Barun, Evelyn Künneke, Geli Raubal, Hitler, Marika Rökk, Marlene Dietrich, Zarah Leander
Hitleriin liittyy tietysti sekä naisia että musiikkia. Viini-ihmisiä hän ei tiettävästi ollut. Hakusanat Hitler und Alkohol tuottivat tuloksen:
“Er war nur einmal in seinem Leben betrunken, als er 13 war. Adolf Hitler hat laut dem Großteil seiner Biographen nie wieder einen Tropfen angerührt. In einer Nation, in der Alkohol reichlich konsumiert wird, stach Hitler als Abstinenzler heraus. Er war jedoch in den letzten 18 Monaten seines Lebens süchtig nach Aufputschmitteln und Schlaftabletten.”
Eli Hitler oli vain yhden kerran elämässän humalassa, 13-vuotiaana. Tiettävästi hän ei sen koommin koskenut alkoholiin. Valtiossa, jossa nautitaan alkoholia runsaasti, oli Hitler absolutisti. Tosin viimeiset 18 kuukautta elämästään hän oli riippuvainen piristävistä aineista ja unilääkkeistä.
Hitlerin naiset kuuluivat kolmeen ryhmään: kannattajat, vastustajat ja rakastetut. Hitlerin rakastetuista Eva Braunin tietänevät kaikki, mutta väitetään että hänen suuri rakkautensa oli Geli Raubal, sisarpuolen tytär joka teki itsemurhan 1931.
Kannattajiin kuuluivat enemmän tai vähemmän esimerkiksi Marika Rökk ja Zarah Leander.
Marika Rökk oli hurmaava viihdyttäjä, josta kerrotaan sekä sitä että Hitler ihaili häntä ja hän ehkä mielisteli natseja, mutta myös sitä että hän auttoi ainakin yhden juutalaisnaisen pakenemaan, ja sodan jälkeen hän jäi Itä-Saksan puolelle ja esiintyi myös Puna-armeijalle. Hän sai liittoutuneilta esiintymiskiellon. Viime vuosina olen nähnyt lehtijuttuja, joissa pengotaan ja pohditaan Rökkin mahdollisia natsisympatioita. Joidenkin dokumenttien mukaan niitä saattoi olla, mutta Rökkin tytär kiistää ehdottomasti. Ihan intuitiivisesti vailla mitään todisteita, ajattelen että Rökk oli kiltti, hiukan heikko ja mielistelijä, mutta ihan hyväsydäminen - ja luonteeltaan ennen kaikkea viihdyttäjä. Sitä en tiedä, kuinka tyhmä hän oli, oliko hän natsipropagandan palveluksessa ymmärtämättään. Ehkä ainakin osittain. Ja muuten videossa kärrynpyöriä tekee Marika itse.
“En tarvitse miljoonia”
Toinen Hitlerin suosikki oli ruotsalainen Zarah Leander, josta itse asiassa pidän paljon. Hän on kummallisen ristiriitainen hahmo natsiajan elokuvissa: hän esitti aina emansipoitunutta Valkyriaa (tuskin ihme, että mieheni tykkää hänestä niin paljon…). Zarah Leander hyötyi natseista, hänellä oli natsiystäviä, mutta hän ei koskaan tiettävästi liittynyt puolueeseen, ja kieltäytyi Saksan kansalaisuudesta, kun sitä hänelle tarjottiin. Oma intuitiivinen ja faktoihin perustumaton analyysini: Leander oli diiva, hän ihaili natsien “maskuliinisuutta”, mutta ei todennäköisesti jakanut aatetta, ainakaan kokonaan. Leander joutui kuitenkin ruotsalaisten sijaiskärsijäksi. Kun Ruotsi koko sodan ajan oli ollut kusi sukassa, tarvittiin syntipukki, joka oli syyllinen ja vapautti ruotsalaiset omasta vastuusta. Zarah sopi kai siihen rooliin.
Ihana kappale “Voiko rakkaus muka olla syntiä”
Evelyn Künneke vasta ihana hahmo onkin! Luin joskus jostain (en muista mistä, enkä rupea lähdettä kaivamaan, mutta muistan asian), että hän oli jo Hitlerin vastustajana tuomittuna kuolemansellissä, kun hänet kutsuttiin nauhoittamaan musiikkia Hitlerin Saksan propagandatarkoituksiin. Hän kun oli ainoa Saksassa, joka osasi laulaa “anglosaksisesti”. Mutta koska minä tykkään Künneken saksankielisestä laulusta enemmän, laitan esimerkiksi tämän:
“Olettekos te koskaan suudellut pimeässä?”
Künneke eli elämänsä viimeiset vuodet lähes unohdettuna Berliinissä. Seitsemänkymppisenä hän kehui olevansa Saksan kuumin isoäiti. Minun idolini! Nykyisin hänen muistoaan vaalivat berliiniläiset transvestiittiklubit.
Hitlerin tunnetuin naisvastustaja oli Marlene Dietrich. Hitlerin vastustaminen ei estänyt Marlenea pitämästä rakastajanaan natsia yhdessä vaiheessa. Dietrich muutti Amerikkaan, ei suostunut Hitlerin aikana palaamaan – ja saksalaiset pitivät häntä loppuun saakka maanpetturina. Hän pääsi palaamaan rakastamaansa Berliiniin vasta kuolemansa jälkeen, kun hänet lopulta haudattiin sinne.
Siksi liikutun aina kun kuuntelen tätä kappaletta: “Minulla on yhä matkalaukku Berliinissä..”
Samoin kuin Evelyn Künneke edusti biseksuaali Marlene hyvin voimakkaasti maailmansotien välistä vapaamielisyyttä Berliinissä. Siitähän kertoi elokuva Cabaret, joka perustui Christopher Isherwoodin romaaniin (ja muuten Isherwoodin mukaan saksankielisissä maissa Pride-juhlia kutsutaan Christopher Street Day’ksi)
En voi kuin toivoa, että Cabaretin perinne voittaa Hitlerin perinteen nykyisessä Euroopassa.
– ja kuka tykkää vanhoista mersuista kuten minä, tykkää varmaan siitäkin yksityiskohdasta).
(ukko kuvasi radiopuhelinkameralla, kuten hän asian ilmaisee)
).
