Hitler, viini ja naiset

Avainsanat

, , , , , , , ,

Hitleriin liittyy tietysti sekä naisia että musiikkia. Viini-ihmisiä hän ei tiettävästi ollut. Hakusanat Hitler und Alkohol tuottivat tuloksen:

“Er war nur einmal in seinem Leben betrunken, als er 13 war. Adolf Hitler hat laut dem Großteil seiner Biographen nie wieder einen Tropfen angerührt. In einer Nation, in der Alkohol reichlich konsumiert wird, stach Hitler als Abstinenzler heraus. Er war jedoch in den letzten 18 Monaten seines Lebens süchtig nach Aufputschmitteln und Schlaftabletten.”

Eli Hitler oli vain yhden kerran elämässän humalassa, 13-vuotiaana. Tiettävästi hän ei sen koommin koskenut alkoholiin. Valtiossa, jossa nautitaan alkoholia runsaasti, oli Hitler absolutisti. Tosin viimeiset 18 kuukautta elämästään hän oli riippuvainen piristävistä aineista ja unilääkkeistä.

Hitlerin naiset kuuluivat kolmeen ryhmään: kannattajat, vastustajat ja rakastetut. Hitlerin rakastetuista Eva Braunin tietänevät kaikki, mutta väitetään että hänen suuri rakkautensa oli Geli Raubal, sisarpuolen tytär joka teki itsemurhan 1931. 

Kannattajiin kuuluivat enemmän tai vähemmän esimerkiksi Marika Rökk ja Zarah Leander.

Marika Rökk oli hurmaava viihdyttäjä, josta kerrotaan sekä sitä että Hitler ihaili häntä ja hän ehkä mielisteli natseja, mutta myös sitä että hän auttoi ainakin yhden juutalaisnaisen pakenemaan, ja sodan jälkeen hän jäi Itä-Saksan puolelle ja esiintyi myös Puna-armeijalle. Hän sai liittoutuneilta esiintymiskiellon. Viime vuosina olen nähnyt lehtijuttuja, joissa pengotaan ja pohditaan Rökkin mahdollisia natsisympatioita. Joidenkin dokumenttien mukaan niitä saattoi olla, mutta Rökkin tytär kiistää ehdottomasti. Ihan intuitiivisesti vailla mitään todisteita, ajattelen että Rökk oli kiltti, hiukan heikko ja mielistelijä, mutta ihan hyväsydäminen -  ja luonteeltaan ennen kaikkea viihdyttäjä. Sitä en tiedä, kuinka tyhmä hän oli, oliko hän natsipropagandan palveluksessa ymmärtämättään. Ehkä ainakin osittain. Ja  muuten videossa kärrynpyöriä tekee Marika itse.

“En tarvitse miljoonia”

Toinen Hitlerin suosikki oli ruotsalainen Zarah Leander, josta itse asiassa pidän paljon. Hän on kummallisen ristiriitainen hahmo natsiajan elokuvissa: hän esitti aina emansipoitunutta Valkyriaa (tuskin ihme, että mieheni tykkää hänestä niin paljon…). Zarah Leander hyötyi natseista, hänellä oli natsiystäviä, mutta hän ei koskaan tiettävästi liittynyt puolueeseen, ja kieltäytyi Saksan kansalaisuudesta, kun sitä hänelle tarjottiin. Oma intuitiivinen ja faktoihin perustumaton analyysini: Leander oli diiva, hän ihaili natsien “maskuliinisuutta”, mutta ei todennäköisesti jakanut aatetta, ainakaan kokonaan. Leander joutui kuitenkin ruotsalaisten sijaiskärsijäksi. Kun Ruotsi koko sodan ajan oli ollut kusi sukassa, tarvittiin syntipukki, joka oli syyllinen ja vapautti ruotsalaiset omasta vastuusta. Zarah sopi kai siihen rooliin.

Ihana kappale “Voiko rakkaus muka olla syntiä”

Evelyn Künneke vasta ihana hahmo onkin! Luin joskus jostain (en muista mistä, enkä rupea lähdettä kaivamaan, mutta muistan asian), että hän oli jo Hitlerin vastustajana tuomittuna kuolemansellissä, kun hänet kutsuttiin nauhoittamaan musiikkia Hitlerin Saksan propagandatarkoituksiin. Hän kun oli ainoa Saksassa, joka osasi laulaa “anglosaksisesti”. Mutta koska minä tykkään Künneken saksankielisestä laulusta enemmän, laitan esimerkiksi tämän:

“Olettekos te koskaan suudellut pimeässä?”

Künneke eli elämänsä viimeiset vuodet lähes unohdettuna Berliinissä. Seitsemänkymppisenä hän kehui olevansa Saksan kuumin isoäiti. Minun idolini! Nykyisin hänen muistoaan vaalivat berliiniläiset transvestiittiklubit.

Hitlerin tunnetuin naisvastustaja oli Marlene Dietrich. Hitlerin vastustaminen ei estänyt Marlenea pitämästä rakastajanaan natsia yhdessä vaiheessa. Dietrich muutti Amerikkaan, ei suostunut Hitlerin aikana palaamaan – ja saksalaiset pitivät häntä loppuun saakka maanpetturina. Hän pääsi palaamaan rakastamaansa Berliiniin vasta kuolemansa jälkeen, kun hänet lopulta haudattiin sinne.

Siksi liikutun aina kun kuuntelen tätä kappaletta: “Minulla on yhä matkalaukku Berliinissä..”

Samoin kuin Evelyn Künneke edusti biseksuaali Marlene  hyvin voimakkaasti maailmansotien välistä vapaamielisyyttä Berliinissä. Siitähän kertoi elokuva Cabaret, joka perustui Christopher Isherwoodin romaaniin (ja muuten Isherwoodin mukaan saksankielisissä maissa Pride-juhlia kutsutaan Christopher Street Day’ksi)

En voi kuin toivoa, että Cabaretin perinne voittaa Hitlerin perinteen nykyisessä Euroopassa.

Carlo Boscainin Valpolicella Classico Ripasso

Avainsanat

,

CIMG0005Carlo Bosacainin Amarone della Valpolicella on jokseenkin ihaninta punaviiniä, jonka tiedämme. Niinpä tartuin suurin odotuksin saman tilan Valpolicella Classico Ripassoon. Minä haistoin tuoksun melko metalliseksi, ja maistoin viinin sitä myöten keskinkertaiseksi. Ukko haistoi ja maistoi viinin hyväksi, ei aivan Amaronen veroiseksi, mutta hyväksi. Ruokana meillä oli villisian sisäfilettä laardissa paistettuna ja kermassa haudutettuna. Valkosipuli kermakastikkeessa saattoi häiritä minun viiniaistimustani…

Carko Boscaini myy viinejä vain suoraan. Me emme ole vierailleet tilalla -  vielä, meidän viiinimme ovat viininharrastajakamujemme tuliaiisia. Mutta retki on kyllä suunnitteilla!

Ihania outouksia ja Lada Legenda

Avainsanat

, , , , , , , , ,

Ukkoni on hyvä löytämään outoja ja kiinnostavia muusikoita netistä. Yksi hänen löytämistään sieluni veljistä on Reverend Beat-Man Sveitsistä.

Hitler-look-a-like kuten Fingerporin piirtäjä Jarlakin ja fiksaatio seksistä ja uskonnosta… Minusta Reverend Beat-Man (Pastori Rytmi-Mies) käsittelee uskonnollisseksuaalista traumaansa (jonka syytä en tiedä) terveellä tavalla. Hänen musiikkinsa on kiehtovaa ja outoa, mutta jotenkin minun on helppo ymmärtää häntä.

Reverend Beat-Man myspacessa

Reverend Beat-Man tuottaa useampia kiinnostavia bändejä. Esimerkiksi Kuolleita Veljiä.

Kuolleet Veljet (the one and only Death Blues Funeral String Trash Orchestra) ovat Geneven romaneja. Tämä tylsän päivän musiikki alkaa lainauksella Erik Satielta (Gnossiennes, no:1 ) ja kuvat kulkevat kiinnostavasti nykyisellä kotiseudullani Frankfurtissa (jossa käsitykseni mukaan elää elokuvat tekevä Marc Littler – hänen elokuvissaan on usein sama autokin :) – ja kuka tykkää vanhoista mersuista kuten minä, tykkää varmaan siitäkin yksityiskohdasta).

Littler on tehnyt elokuvan muun muassa kroatialaisesta suosikkibändistämme surfrokkia soittavasta The Bambi Molesters’ista.

Yksi Reverendin tallin muusikko  on King Automatic. Hänet olemme nähneet livenä Nürnbergin Brückenfestivalilla. Kauko Röyhkän näköinen ranskalainen, joka haluaa myydä vain vinyylejä (ostimme ainoan CD:n joka hänellä oli mukana myytävänä) ja keikkailee parhaillaan Louisianassa ja Teksasissa.

King Automatic oli ujohko, sympaattinen ja ehdottoman tinkimätön taiteilija.

King Automatic: There is no Truth in the Night

Nämä kaikki miehet ja tietenkin myös Lada Burlan Zaborac aka Lada Legenda eli Bambin Ahdistelijoiden basisti ovat sellaisia, joille sielussani on vastaanottavia sielusouluja.

Bambi Molesters Facebookissa

Ja aina kun uskoni ihmisiin ja maailmaan uhkaa kadota katson näitä:

Slowboat Films

Viinitaiteilija Pfalzissa

Avainsanat

, , , , ,

MatthiasBuchert

Matthias ja minä maistelemme viinejä ;) (ukko kuvasi radiopuhelinkameralla, kuten hän asian ilmaisee)

Vietimme joku aika sitten ukkoni kanssa synttäreitäni Pfalzin viinialueella, meiltä parin tunnin ajomatkan päässä. Olimme valinneet yösijan sillä periaatteella, että yöpymisen hinta oli tarpeeksi edukas, kyseessä on viinitila, talo näytti kivalta ja se oli perheyritys. Muuta emme etukäteen tienneet.

Kun pääsimme perille, soitimme ovikelloa ja oven avasi puolalaisella aksentilla saksaa puhuva nainen. Kuten Suomessa, myöskään Saksassa eivät paikalliset tavallisesti tee omaishoitajatyötä tai siivousta, ja perheyrityksissä eläkeiässäkin olevat paiskivat tötä. Niinpä sitten pian olimmekin jo perheen vanhan äidin hoivissa. Hän opasti meidät huoneeseemme, esitteli kaiken olennaisen (kuten oleskelutilan viinikaapin ja vieressä olevan lehtiön, johon voi merkitä ottamansa viinit). Hän kysyi minulta, mistä olemme alunperin (sen kuulee aksentistani – aikaisempien tietojeni mukaan ukkoni kuulemma kuulostaa sveitsiläiseltä, hänen saksansa on jotenkin hassua mutta saksaa, minut taas tunnistaa heti murtaen saksaa puhuvaksi mamuksi).

Blick auf Mussbach im Fruehjahr

Mantelipuut kukkivat keväisessä Mussbachissa. Kuva: Stefanie Buchert

Pfalz sijaitsee meiltä etelään. Se on alueella, jossa kesäisin on todella kuuma. Buchertin viinitila sijaitsee Neustadt an der Weinstrassella (“Uusikaupunki viinireitillä”). Maaliskuun lopussa siellä olisi pitänyt mantelipuiden kukkia jo kunnolla, kuten ylläolevassa kuvassa. Mutta eivät ne vielä kukkineet kuin ihan satunnaisesti. Patikoimme kuitenkin niin kutsutun mantelipuunkukkareitin lauantaina. Kartan saa Neustadtin turisti-infosta. Patikoinnin jälkeen suihkuun ja sitten viininmaisteluun!

Kysyimme, järjestyisikö viininmaistelu, ja järjestyihän se. Maistelu oli maksuton. Varauduimme maistelemaan neljää viittä viiniä pikkutilkkasen. Siinä kävikin niin, että meillä oli varsinainen sessio: maistoimme 11 viiniä, ja tilan nuori isäntä Matthias kertoi meille kaikkea mahdollista viineistä yleensä ja hänen viineistään erityisesti.

Matthias Buchert oli hyvin sympaattinen, hän puhui vahvaa paikkallismurretta, jota mieheni ymmärtää koska on ollut töissä Mannheimissa vuoden (olimme silloin jo naimisissa, mutta minä asuin Helsingissä omien töitteni vuoksi). Minä ymmärsin ihmistä, mutta en hänen kieltään ihan niin tarkkaan. Tajusin kuitenkin, mitä hän viineistään kertoi.

Terveisiä Helsingissä asuville suomalaisille  Bucherteille, jotka ovat kuulemma vakioasiakkaita! Emme todellakaan olleet ensimmäiset suomalaiset tilalla, mikä on harvinainen kokemus.

Buchert_BdNKuva: Stefanie Buchert

Matthias Buchert kertoi, että hänen isovanhempansa ja vanhempansa ovat toimineet viininviljelijöinä aina osuuskuntaperiaatteella. Toisin sanoen he ovat aina viljelleet rypäleitä, jotka menevät alueen yhteisen viinin valmistukseen. Kun Matthias suoritti viinimestarin ammattitutkinnon, hän tiesi heti, että haluaa tehdä omia viinejä eikä olla pelkkä rypäleitten viljelijä.

 

Weingut-Buchert-bei-den-Mussbacher-SpitzenMatthias Buchert on jo alkanut saada palkintoja viineistään. Kuvassa keskellä Stefanie Buchert ja oikealla Matthias Buchert. Kuva: Viinitila Buchert

Matthias kertoi tavastaan tehdä viinejä: hän kunnioittaa vanhempiensa ja erityisesti isoisänsä käsityöläisyyttä, mutta selvästikin hän on itse kehittänyt taiteilija-asenteen viinintekoon. Isoisän kunnioitus ilmenee Matthiaksen tavassa merkitä huippuviininsä merkinnällä EB (isoisän nimen etukirjaimet), kun tavallisesti Saksassa ne merkitään Erstes Gewächs -maininnalla eli että ne rypäleet ovat kasvaneet parhaimmiksi luokitelluilla kasvupaikoilla.

Se tapa, millä Matthias kertoi reagoinnistaan luonnonolosuhteisiin, osoitti niin uskomattoman luovaa ammattitaitoa, etten voinut muuta kuin mykistyneenä ihailla. Hän seuraa, miten rypäleet kehittyvät, minkälaisia ominaisuuksia ne kehittävät ja päättää viinin laadun sen mukaan. Jos ei muuta synny, rypäleistä voi tehdä brandyä!

Matthias Buchert on jo saanut pari mitalia viineistään. Hän on kaikkien merkkien perusteella nouseva tähti viinintekijänä (jos minun ymmärrykseni ja intuitioni mitään sanoo). Nyt hänen viinejään saa vielä kohtuullisilla hinnoilla. Me ostimme niitä varastoon. Sellaisiakin viinejä, joita emme koskaan aiemmin olleet maistaneet kuten Gewürztraminer-kuohuviiniä ja Blanc de Noir’ia eli valkoburgunderia ja Merlot Rosé’ta, jota tänä iltana nautimme. Se tuoksuu mansikalle ja vadelmalle ja maistuu kuitenkin ihanasti kuivalle. Väri on kuin mummon yöpaita, vanhaa roosaa.

Buchertin viinitila

Musiikkia, kirjoitusta

Avainsanat

, , ,

Huomasin tänään työn puolesta seuraamassani Pöperöproffa-blogissa musiikkiosion ja innostuin, että tahtoo kanssa… Mutta minulla kun noita blogeja jo on, niin en enää uutta polkaissut pystyyn, vaan päätin laajentaa tämän viiniblogini myös musiikkiblogiksi. Kun tämä kuitenkin on vapaa-ajan blogini.

Vastikään Juhani Pitkänen kysyi minulta suosikki-punkbändejäni. Huomasin muistelevani niitä vanhoja, luonnollisesti siitä syystä, että innostuin punkista 70-luvun puolivälin jälkeen. Siihen aikaan Suomessa ei saanut soittaa radiossa Sex Pistolsia. Kuuntelimme Radio Luxemburgin kautta tätä:

Asuin vuosina 1977-78 Turussa. Kun Sex Pistols tuli Suomeen keikalle ekaa kertaa, Turun Sanomat otsikoi: “Kuusi Pistoolia Suomeen!”. Eh… Kristilliset ja lastensuojelupiirit nostivat kovan haloon.

Tähän liittyy Eppu Normaalin kappale

Olen nähnyt “kuusi” pistoolia vain kerran livenä. He tulivat Suomeen keikalle, muistaakseni Hämeenlinaan ehkä -96, ja silloinen poikaystäväni (nykyinen aviomieheni) oli roudarina. Johnny Rotten oli kermaperse mamselli, joka loukkaantui kun yleisö heitteli häntä kohti (muovisia) kokispulloja… Heh, se siitä anarkiasta.

Uudemmasta punkista olen kuunnellut vain niitä ihanuuksia, joita Marko linkittää hyvänä kahvakuulamusiikkina sekä täällä Frankfurtissa Bornheim Bombs’eja.

Kuulostaako tutulta?

“En ole Sachsenhausenista, Offenbach saa mut kananlihalle, rautatieaseman seutu saa mut väsähtäneeksi… koti on koti, Bornheim on kotini…. Sillä vain Bornheimissa kuningas olen minä!”

Aito täkäläinen kotiseutulaulu. Sanasuomennoksen lisäksi sisältösuomennus: Sachsenhausen on kuin Helsingin Eira, Offenbach on Itäkeskus, Asemakorttelissa on punaisten lyhtyjen alue (bordellit ovat täällä laillisia) ja Bornheim on duunarikaupunginosa, Kallio.

Disclaimer: vaikka vietinkin kuumimman nuoruuteni 70-luvulla ja tykkään aikakauden musiikista, en ole juuttunut vanhoihin juoksuhautoihin. Joten pysykääs kuulolla. Tai nykyäänhän kuuluu sanoa stay tuned, kun ei suomea enää osata :P

Varhaisburgunderia Rheingaun viinialueella

Avainsanat

, , , ,

Nina ja VarpuNina Gerhard esittelee tilan viiniköynnöksiä. Helmi-maaliskuun vaihteessa työnä on köynnösten oksiminen. Poikkeuksellisen kylmä kevät ei välttämättä vaikuta viinisatoon. Paljon ratkaisevampia ovat kasvukauden sateen ja auringon määrät.

Viinitila Gerhardin erikoisuus on Frühburgunder-rypäle. Frühburgunder (varhaisburgunderi; tämä on siis minun suomennokseni, Suomessa käytettäneen ranskankielistä rypälenimeä) on Spätburgunder-rypäleen (myöhäisburgunderi) luonnollinen mutaatio. Ranskassa varhaisburgunderia kutsutaan Pinot noir précoce’ksi. Nimensä rypälelajike on saanut ihan johdonmukaisesti siitä, että rypäle kypsyy parisen viikkoa aiemmin kuin myöhäisburgunderi.

Gerhardin viinitila on pieni, hiukan yli kaksi hehtaaria. Tilan omistaja on Stefan Gerhard. Vaimo Nina on muuten kotoisin Vaasasta. Gerhardin viinitila on yksi Rheingaun vanhimpia, se on mainittu jo vuonna 1442, ja Rheingaun vanhin edelleen saman perheen omistuksessa oleva. Tilan päärypälelaji on Riesling.

viinitankitGerhardin tilan viinit kypsytetään terästankeissa. Ninan mukaan ne on helpompi pitää puhtaina, ei tarvita voimakkaita puhdistusaineita, mikä on tärkeää varsinkin kun tila on siirtynyt luomuviljelyyn. Tämän vuoden sadosta tuotetut viinit ovat ensimmäisiä, joissa he käyttävät luomumerkintää.

- Meidän viinimme ovat aiemminkin olleet vapaita myrkkyjäämistä. Se on vahvistettu puolueettoman Fresenius Instituutin tutkimuksella, korostaa tilan isäntä Stefan Gerhard.

Viinitila Gerhard myös välittää viinejä ja myy harvinaisia vanhoja viinejä. Tilan kellarissa olikin kiinnostavia pölyn peitossa olevia viinipulloja. Vanhat viinit ovat tilan isännän harrastus. Hän myönsi maistelevansa itsekin mieluiten juuri vanhoja viinejä. Meiltä hän kysyi, olemmeko juuri nuorien viinien ystäviä. Pahoitellen meidän oli myönnettävä, että emme tiedä vanhoista viineistä mitään. Kiehtovaa! Minulla on taas yksi tutkimusalue, josta en ollut ikinä tullut ajatelleeksikaan, että minun pitäisi ottaa selvää.

Stefan Gerhard on äärettömän mielenkiintoinen ihminen. Hänen olemuksensa on hiukan peikkomainen, hän avautuu hitaasti, ja hänen kommenttinsa ovat mieleenjääviä:

- Rieslingin juominen nuorena on lapsenmurha!

Odottelemme siis kaikessa rauhassa ennen kuin nautimme esimerkiksi tilalta ostamamme Hattenheimer Schützenhaus Riesling Ersters Gewächs -viinin (2011), joka on Stefanin oma suosikki. Erstes Gewächs tarkoittaa parhailla kasvupaikoilla kasvaneita rypäleitä (luokittelu on virallinen).

Tänä perjantaina tunnelman takaajina ovat olleet Gerhardin tilan Rheingau Rotwein Frühburgunder Trocken ja Josephine Baker.

- Frühburgunder on hyvin vaikea rypälelaji. Villisiat rakastavat sitä!

Frühburgunderviinit ovat rubiininpunaisia, ja niiden tyypillisiä aromeja ovat kirsikka, karhunvatukka, mustaviinimarja, vadelma ja myös savu.

- Tunnistatteko siitä tupakan? kysyi meiltä Stefan.

Emme tunnistaneet. Jo tuoksusta aistii marjat, maussakin ne tuntuvat, vaikka en edelleenkään pysty erottelemaan eri marjoja. Enkä niin kauheasti jännitä, opinko maistamaankaan, minulle tärkeintä on tunnelma. Nyt kun kuuntelen Josephinea ja aistin 1920-luvun Pariisia, minun on helppo kuvitella aistivani myös savun viinissä.

Lopun viinipullosta säästämme huomiseen villisikapaahtopaistin kyytipojaksi.

Weingut Gerhard, Rheingau

Gerhardin tilan viinejä ei vielä ole saatavissa Suomessa.

Sinistä inspiraatiota, leikkisyyttä ja katoavaisuutta – biodynaamisesti

Avainsanat

Erotettakoon tässä heti alkuun, että biodynaamiset viinit eivät ole sama kuin biologiset tai ns. luomuviinit. Sen sijaan niitä voidaan kuvailla luomuviinien extreme-urheilijoiksi, jotka ottavat riskejä, joskus onnistuvat ja joskus epäonnistuvat.

Jari F. Lampén, Aromi-lehti

575967

Maistoimme elämämme ensimmäistä biodynaamista viiniä. Täällä Saksassa ei voi olla törmäämättä Demeter-logoon, sillä Rudolf Steinerin ideat elävät ja kukoistavat joka puolella. Biodynaamiset kasvikset maistuvat paremmilta kuin mitkään muut, ja Demeter-merkityt tuotteet ovat kauttaaltaan laadukkaita.

Viinien suhteen on kuitenkin esitetty kritiikkiä, että biodynaamiset viinit ovat epätasalaatuisia. Sama koski luomuviinejä kun ensimmäisiä kertoja niitä maistelimme. Jos jollekulle ei ole selvää, mikä on biodynaamisen ja luomun ero, niin lyhyesti: biodynaamisen viljelyn kriteerit ovat aika tavalla tiukemmat, ja siinä hyödynnetään enemmän kuun kiertoa ja muuta sellaista itseasiassa perinteistä maanviljelijän tietoa, joita nykyisenä teholannoitusten ja maatilatehtaiden aikana pidetään huuhaana.

matthias-hager

Viininviljelijä Matthias Hager ja hänen vaimonsa Doris viljelevät parisataavuotiasta saman suvun jatkamaa itävaltalaista viinitilaa biodynaamisesti. Hager Matthias Riesling Kamptal Terrassen, kuiva Riesling, oli raikasta, mineraalista. Ukon tavallisesti suosimiin ärjyrieslingeihin verrattuna hennon hapokasta sekä tuoksultaan että maultaan. Hennon ryhdikäs, kuvaili meidän perheraatimme, joka keksii itse viiniterminsä. Ei pienintäkään tunkkaista vivahdusta, joka luomuviinejä joskus vaivaa. Todella laadukas ja miellyttävä tuttavuus!

http://hagermatthias.at/bilder/weinbeisserei.wmv

Haastattelin Doris Hageria, koska minua kiinnosti paitsi biodynaaminen viininviljely, erityisesti viinitilan irtisanoutuminen perinteisestä jaosta puna- ja valkoviineihin. Tällä viinitilalla viinit luokitellaan joko sinisen linjan tai ruskean linjan viineiksi.

doris

Varpu: Valitsitte tietoisesti biodynaamisen viljelytavan. Koetteko sen asettamat laatuvaatimukset ja työpanoksen vaativammiksi kuin perinteisen viininviljelyn?

Doris: Itse asiassa työpanos ei ole sen suurempi kuin perinteisessä viininviljelyssä. Mutta sen sijaan tarvitaan tarkempaa ja syvällisempää ymmärtämystä luonnosta (maaperästä, viinitarhan kasveista ja eläimistä sekä ilmastosta ja säätiloista), vielä pitää osata vetää johtopäätöksiä näiden tekijöiden vaikutuksista toisiinsa, ja ennen kaikkea reagoida joustavasti. Siihen tarvitaan tietysti vuosikausien kokemus. Luultavasti haastavinta on se, että pitää olla aina valmis oppimaan uutta ja reagoimaan vaihtuviin tilanteisiin. Toisaalta se tekee tästä työstä niin jännittävän! Sitä antaa koko vuoden parastaan ja näkee syksyllä tai seuraavana keväänä, mitä siitä on syntynyt. Siitä taas oppii seuraavaa vuotta varten.

Viininviljelyalueen maaperä ja ilmasto heijastuvat biodynaamisiin viineihin voimakkaammin kuin perinteisessä viininviljelyssä, koska niihin ei vaikuteta millään apuaineilla.

Vielä yksi peruste biodynaamiseen viljelemiseen on riippumattomuus teollisuudesta ja suurista konserneista. Mehän valmistamme suurimmaksi osaksi itse preparaatit ja yrttiuutteet, joita viinitarhaan ruiskutetaan, niinpä meidän ei tarvitse ostaa niitä suurilta firmoilta, jotka pystyvät sanelemaan hintansa.

bio_hotels

Varpu: Minua puhuttelee suuresti viinitilanne luokittelu sinisiin ja ruskeisiin viineihin. En ole koskaan aikaisemmin sellaiseen törmännyt, miten olette siihen päätyneet? Haluamatta yhtään imarrella, minusta se on erittäin osuvaa ja intuitiivista.

Doris: No, ensinnäkin ne ovat Matthiaksen lempivärejä, mutta kyllä siinä taustalla piilee enemmän. Kun ajatellaan sinistä väriä, tulevat ensimmäiseksi mieleen veden ja ilman elementit. Vesi ja ilma kuvastavat virkistymistä, keveyttä, inspiraatiota, leikkisyyttä ja katoavaisuutta. Aivan samoin sinisen linjan viinit ovat virkistäviä, pikemminkin kevyitä, leikkisiä viinejä, jotka toivovat tulevansa juoduiksi nuorina (2-3 vuotiaina).

Ruskea väri yhdistyy maahan, puuainekseen ja puunkuoreen. Niinpä ruskeat viinit ovat juuri samalla tavoin maanläheisiä, luonteikkaita, juurevia, intensiivisiä ja pitkäikäisiä. Ne kehittyvät täyteen kypsyyteensä vähitellen. Siksi nämä melkein pelkästään puutynnyreissä kypsytettävät viinit pullotetaan vasta ennen tai jälkeen seuraavan sadon. Nämä viinit tarvitsevat pidemmän ajan kypsyäkseen nautittaviksi, niinpä ne ovat myös pitkäikäisempiä (5-10 vuotta).

Hager Matthias Riesling Kamptal Terrassen, ALKON tuotenumero 575967

Demeter_Logo

Joiko Einstein skumppaa?

Avainsanat

,

skumppa

Kuohuviinipullon etiketissä irvistää iloinen Einstein. Onkohan sen tarkoitus viestittää, että tätä skumppaa juomalla muuttuu neroksi? Heti heräsi uteliaisuus: joiko Einstein skumppaa?

Albert Einstein trank sehr wenig Alkohol. Wenn überhaupt, dann höchstens ein Glas Wein oder ein Gläschen Kognak. Meist nippte er nur an dem ihm vorgesetzten alkoholischen Getränk.

Googlaamalla tieto löytyi: Einstein joi vain vähän alkoholia. Korkeintaan lasillisen viiniä tai konjakin. Yleensä hän vain siemaisi eteensä asetettua juomaa… Ei siis ollut Albert alan miehiä.

Me juhlistimme ukon synttäreitä hiukan ennakkoon (aina kannattaa käyttää kaikki tekosyyt juhlaan, ja synttäreitähän voi juhlia pariinkin kertaan). Tein suklaapalleroita sulattamalla 99% suklaata ja pyörittelemällä kuivahedelmä-spelttimuro-seoksesta palleroita, jotka makeutin erytriolilla (Sukrin) ja koristelin kookoshiutaleilla.

Juomaksi valitsin Becker-Steinhauerin viinitilan kuohuviiniä. Se oli  kevyttä ja raikasta, hyvin miellyttävän makuista. Koska minusta on aina yhtä hilpeätä tutkia, mitä kaikkea ihmiset maistavat viineissä, tutustuin maahantuojan kuvaukseen:

Kullankeltainen väri, jossa vihreitä vivahteita. Tuoksussa kypsien marjojen ja sitrushedelmien aromeita, pehmeää persikkaa ja hunajaa.

Kuiva, runsaan hedelmäinen, hieman mineraalinen, monivivahteinen ja runsas, hieman kehittynyt. Elegantti happotasapaino sekä pitkä ja hienostunut jälkimaku.

Erinomainen aperitiivi ja maljakuohuviini, sopii nautittavaksi myös rasvaisten kalojen, rapujen, äyriäisten ja tuorejuustojen kanssa.

Rypäleet tulevat viinitilan omasta 8 hehtaarin viinitarhasta, joka sijaitsee Mosel-joen rannalla rinteillä. Maaperä on sinistä liuskekiveä.

Viiniä on käytetty terästankissa luonnonhiivoilla 3 kk ja tämän jälkeen 6 kk hienon hiivasakan päällä. Suodatuksen, pullotuksen ja kuohuviinihiivan lisääminen jälkeen alkoi toinen 12 kk käyminen pulloissa.

  • Lähde: Mikaviini.fi

Maistoimme kyllä sitrusta ja marjaisaa pehmeyttä, mutta persikka ja hunaja jäivät meidän kielillämme pimentoon.

Aistivatko viiniasiantuntijat todellakin kaikkia noita makuja vai onko se vain tapa kuvata makuaistimusta? Onhan aivan eri asia selkeästi maistaa hunajan makua kuin verrata makuelämystä hunajaan, kokea se hunajaiseksi? Minun suussani viini maistuu kokonaisena makuna, en minä osaa eritellä mausta elementtejä (ja kokisin itseni aikamoiseksi teeskentelijäksi, jos lähtisin jaarittelemaan “limeen vivahtavasta persikkaisuudesta” :D ).

Meidän perheraatimme mielestä tämä oli oivaa skumppaa. Helpostilähestyttävää sillä tavoin, ettei sitä tarvitse pitkään herätellä kielellä. Maku oli selkeä ja puhdas. Todella kiva seurusteluskumppa, ja Suomen hintatasolla edullinenkin, joten hinta ja laatu kohtaavat.

Ja meillä oli oikein mukava esisynttärijuhla!

Becker – Steinhauer RIESLING extra trocken Deutscher SEKT b.A. Mosel (Alkon tuotenumero: 589887 hinta 14,89 €)

 

Salty Dog

Avainsanat

, ,

Tänään teimme cocktailin Elmore Leonardin inspiroimina. Meidän avioliitossamme olemme ristiin-inspiroineet toisiamme, kuten kuuluukiin. Ukkoni opetti minut tajuamaan Woody Allenia, mikä on hassua koska minä olen meistä se lukutoukka ja hän insinööri. Minä opetin ukkoni tykkäämään Elmore Leonardista, ja nyt on ihan kuin olisimme molemmat aina tykänneet molemmista. Tietenkin.

SALTY DOG

salty.dog“In the Elmore Leonard novel Swag, the Salty Dog is the preferred drink of honest and hard-working career criminals Frank Ryan and Ernest Stickley, Jr.”

Onko drinkki Leonardin keksimä vai ollut kauan olemassa, en tiedä.

Juoma on minun mieleiseni. En todellakaan ole cocktailbaari-ihminen (jos kohta kaukaisessa menneisyydessä reilut parikymppisenä olen kyllä voittanut vedon kaksimetrisen ja yli satakiloisen miehen kanssa, että juon hänet pöydän alle. Joimme koko cocktail-listan. Jälkibileissä minä huijasin ja join vain vettä, mitä hän ei tietenkään kännipäissään huomannut :) ).

Suolainen koira on todennäköisesti yksi maailman harvoista cocktaileista, joista tykkään: siihen sekoitetaan greippimehua, vodkaa tai giniä, jäitä ja suolareunus.

Resepti löytyy esimerkiksi täältä

Jouluporsaat ja myöhäisburgunderi

Avainsanat

,

jouluporsaatJoulunaikaan tein meille hyvin poikkeuksellista ruokaa: mies kaipasi voitaikinaan tehtyjä sarvia. Poikkeuksellista oli myös puolivalmisteen käyttäminen, ostin valmiin voitaikinan. Kaulin sen ja otin possunmallisella piparkakkumuotilla voitaikinapossuja (meillä on ihania pipparkakkumuotteja miehen ukin peruja, suvulla oli sokerileipomo Joensuussa aikoinaan, ja ukilta mieheni on oppinut taitavaksi kakkujen leipojaksi… menee todella hukkaan minun kanssani, kun en oikeastaan koskaan syö kakkuja!). Laitoin yhden possun alle, laitoin sisälle paistettua villisikajauhelihaa ja keksimääni chiliketsuppia – sen reseptiä saatte odotella maaliskuun lopulle, jolloin kirjani Villiinny kaupunkiviljelijäksi ilmestyy :) , toisen possun päälle ja rypytin kulmat vähän sellaisiksi juoksevan possun muotoisiksi. Voitelin munalla ja ripottelin unikonsiemeniä päälle.

Juomaksi valitsin J.J. Adenauerin Spätburgunderin vuodelta 2010. Spätburgunder tarkoittaa täällä Saksassa samaa kuin Suomessa tunnetumpi ilmaisu Pinot Noir. Mielikkirypäleeni. Viini oli oivallista, ja oli aivan käsittämätöntä, ettei edes chiliketsuppini onnistunut tuhoamaan sen makua! Viini pisti ruoalle hanttiin juuri sopivasti. Kumpikaan ei kumonnut toisiaan.

Alkon tuotenumero on 426567. Viiniä luonnehditaan näin: “Viini on väriltään kauniin rubiininpunainen. Tuoksussa on hienostuneita hiukan paahteisia aromeja elegantin voimakkaan karhunvatukan kera. Hienot tanniinit yhdistyvät viiniin harmonisesti. Monipuolinen ruokaviini, jossa on potentiaalia.”

Lisään tuohon: paitsi potentiaalia myös potkua. Kun kesti minun chilipossujeni kanssa.

Rypäleet tulevat kahden hehtaarin tarhoista Ahrweilerin viinikylässä Ahrissa (Saksassa). Se on muuten viinialue, jossa emme ole vielä vierailleet, joten sinne paikan päälle on päästävä! Maailman pohjoisin viinialue, jossa punaviini on päätuote.

Mutta havunneulasia en kyllä viinissä aistinut. Olen syönyt vain kuusenkerkkiä, ja ne maistuvat vihreämmiltä… :)

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 1 175 muun seuraajan joukkoon